29 maaliskuuta, 2012

Tunnustus




Marialta sain ihka ensimmäisen tunnustuksen, kiitokset sinulle! Tunnustuksessa sain pohtia mm. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät.

Puutarhainnostus on ottanut jalansijaa minussa jo aivan pikkutytöstä alkaen. Asuin lapsuuteni maalla ja koska kavereiden luokse oli välimatkat pitkät, kuluivat kesäpäivät kotona pihalla puuhastellessa. Nurmikon leikkaaminen, äidin kukkien kastelu ja kukkapenkkien kitkeminen tulivat jo varhain tutuksi.

Kunnolla puutarhainnostus syttyi kun muutimme nykyiseen kotiimme tammikuussa 2007. pihaa on nyt puuhailuun 1250 m². Blogit olivat tuttuja jo entuudestaan ja ajatus oman puutarhablogin pitämiseen lähti oikeastaan siitä että ajattelin että olisi mukava pitää päiväkirjaa oman puutarhan kehittymisestä.

Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi ja
mikä on puutarhafilosofiasi.

Mitään kovin erikoisia ja ihmeellisiä harvinaisuuksia ei pihaltamme löydy. Alusta alkaen minulla on ollut ajatuksena kunnioittaa sitä vanhaa mitä edelliset asukkaat ovat pihaamme laittaneet. Suurin tunnearvo minulle on pihamme vanhoilla omenapuilla. Ne näkyvät keittiön ikkunasta ja ihailen niitä ympäri vuoden erilaisissa asuissaan. Niiden lajikkeita en tiedä eikä niillä minulle olekaan niin suurta merkitystä. Ne ovat isoja ja suojaa antavia, niin meille ihmisille kuin pienille linnuillekin. Ne tuovat iloa vaikkeivat joka vuosi niin jaksakaan enää hedelmiä kantaa.

Puutarhafilosofiani... Puutarhassa jokainen ihminen saa olla omanlaisensa. Toteuttaa omia haaveitaan. Minulle puutarhanhoito on terapeuttista tekemistä. Kasvit eivät vaadi mitään ja tekemisestä toiseen siirtyessä ajatukset saavat lennellä omia polkujaan. Ajan juoksu puutarha hommissa on ihmeellistä! Tunnit rientävät ja jos lapset eivät olisi pitämässä kiinni päivärytmistä voisi hommiin hurahtaa tunti jos toinenkin...
Minulle on tärkeää että puutarha syntyy ja muokkaantuu pikkuhiljaa ajan kanssa. Karsastan hieman "heti muuttovalmiita" puutarhoja. Pihassa saa ja pitääkin näkyä tekemisen meininki ja riemu!

Ihania ja inspiroiva puutarhablogeja on niin runsaasti etten lähde tätä nyt kenellekään erikseen jakamaan. Tämän voi tästä halutessaan mukaansa poimia.

3 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea tätä! Niin samaa mieltä kanssasi muuttovalmiista pihoista, teillä on just niin ihana piha!

    VastaaPoista
  2. Leikkaatko sinä joka kevät niitä vanhoja omenapuitasi? Meillä on omppupuita ja 1 luumupuu, joka on tosin vielä pieni. Omppupuista leikattiin sellaiset ylöskasvavat vesiversot maaliskuussa.

    T Anne

    VastaaPoista
  3. Kiitokset sinulle Hortensia ystäväinen ! Itse kun nurkkiaan katselee näkee aina vaan ne mitä pitäis parantaa ja siistiä yms...Pitäisi oppia enemmän nauttimaan "tässä ja nyt".

    Anne, leikkaan vanhoja omppupuitani aika hillitysti vuosittain. Ovat olleet pitkään ilman minkäänmoista hoitoa, joten poistan vuosittain joitain "huonoon suuntaan" harottavia vanhoja oksia ja sitten tietysti vesiversot joita tahtoo kasvaa aikapaljon. Oikun kiva kun teillä on luumupuukin! Istutin itse viime kesänä Sinikka-luumun, Se siis vielä tosi pieni. saa nähdä selvisikö talvestakaan.

    VastaaPoista