27 huhtikuuta, 2011

Iloja




 Nyt olen tyytyväinen kun viimekesänä kolmenkympin helteillä vuodattelin hikeä ja katkoin olemattomia kynsiä. Kottikärräilin silloin tätä kivipolun alkua.Vaikka vielä näyttääkin aikasta ankealta kun mikään ei viherrä niin sieluni silmin näen tämän tulevan viidakkopolun jatkavan matkaa ja mutkittelevan läpi tasaisen savisen tonttimme.

Viime syksynä siihen istuttelin kuunliljoja, mirrinminttua, keijunkukkia, akankaalia, syysvuokkoa ja virginiantädykettä (nämä ainakin äkkiseltään tulee mieleen, loput ovatkin sitten iloisia yllätyksiä!) Heittelin sinne eilen pioniunikoita itämään. Kirsikkapuu keskellä on istutettu parisen vuotta sitten. Lisäksi taustalla kasvaa mustikkapensaita ja niiden alla rönsytiarellaa.


Voi mitä raitapaitoja!

Näiden havujen kohdalla kasvoi muuttaessamme kurtturuusua ja jonkin sortin piikkipensasta...olisikohan ollut jotain happomarjaa.  Saivat vuoden tuumailun jälkeen kyydityksen kompostiin. Tosin ruusu tuntuu olevan niin sitkeää sorttia että vielä nytkin puskee juuritaimiaan sitkeenä sissinä kaikkien sanomalehti-, kuorike- ja käpykatteiden läpi. Kuusi rukkaset nöyrtyneet talven lumitaakan alla ja kenottavat miten sattuu. Toivottavasti siitä suoristavat niskansa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti